Villaisia sukkia!

Haastoin itseni tänä syksynä tekemään villasukat. En ole koskaan aiemmin tehnyt villasukkia ja ajattelin että eiköhän nyt olisi korkea aika alkaa opettelemaan. Tein jopa kahdet parit villasukkia! Tosin ensimmäinen sukkapari muistuttaa enemmänkin joitain töppösiä. Tein todella lyhyen varren, sillä en edes uskonut selviytyväni kantapäästä ja hienon, pitkän varren tekeminen olisi täten ollut turhaa ja sen purkaminen turhauttavaa. Selvisin kuitenkin! Enemmän tai vähemmän kunnialla.. Tein sukat miehelleni, joka jo tekovaiheessa lupasi pitää niitä tuli niistä kuinka rumat tahansa <3

Heti ensimmäiset sukan tapaiset tehtyäni aloin tekemään uusia. Ajattelin, että voisin oppia ensimmäisten sukkienn virheistä ja että sukan tekeminen kenties menisi selkärankaan toista paria tehdessä. Itseasiassa viimeistä sukkayksilöä tehdessäni en enää edes vilkaisuut mitään ohjetta! Voinko nyt siis sanoa, että osaan tehdä villasukat?

Purkit puettu!

Tässä muutama lasipurkki, joille virkkasin vaatteet.

Vaatetin lasipurkin

Tai siis en ihan vielä vaatettanut! 

Aloitin aamupalapöydässä virkkaamaan, enkä vielä aloittaessani tiennyt, mitä olen tekemässä. Keittiössä on pyörinyt muutama pesty lasipurkki jo jonkin aikaa, joten ajattelin, että voisin päällystää jonkin niistä virkkaamalla. En ole vielä päättänyt, päällystänkö hieman korkeamman lasipurkin maljakoksi tai kynäpurkiksi vaiko hieman matalamman purkin tuikkupurkiksi. Kynttilät kyllä tuikkisivat kauniisti virkatun seinämän läpi.

Aloitin virkkaamalla aika pitkän pätkän ketjusilmukkaa, jotta purkin pohjaan jäisi iso aukko. Luulisin, että purkki pysyy paremmin pystyssä näin. Sitten aloin virkkaamaan pohjaa. Lisäsin joka viidennellä, kunnes pohja oli lähes purkin pohjan kokoinen. Parempi, että on hieman tiukka kuin että tulee liian löysä. Sen jälkeen jatkoin virkkaamista lisäämättä silmukoita ja aion jatkaa, kunnes purkin kaula tulee vastaan. Siinä vaiheessa ajattelin kaventaa hieman, jotta "vaate" pysyy purkin päällä. Laitan lisää kuvia, kun saan purkkeja valmiiksi! :)

Näistähän voisi tehdä vaikka sarjan virkattuja lasipurkkeja vaikkapa joululahjaksi! Tulipahan taas keksittyä tekemistä luennoille... Virkkuukoukku ei onneksi kilise hiljaisessa luentosalissa kuten sukkapuikot! :)

Valoa ja kertismukeja

Kun muutimme nykyiseen asuntoomme, etsin kovasti olohuoneeseemme kivaa lamppua. Kriteerit lampulle olivat kovat, nimittäin lampun tuli olla sekä isokokoinen, hauskannäköinen että kaiken lisäksi vielä edullinen. Eihän sellaista lamppua löytynyt. Ajattelinpa siis, että voisin tehdä itse jonkin lampunvarjostimen mummolta saaduista pitsiliinoista. Kun suunnittelin lamppua, ajattelin googlata jos jollain olisi kokemusta moisen varjostimen kyhäämisestä. Lukemieni juttujen valossa projekti vaikutti kovin haastavalta. Onneksi googletellessani satuin osumaan myös kuviin kertakäyttömukeista tehdyistä lampuista. Jätin pitsiliinat kaappiin ja päätin itsekin kokeilla kertismukilamppua! Ja tässä tulos:

Jos joku aikoo ryhtyä samaiseen urakkaan, tässä hieman ohjeita:

Tarvikkeet: kertakäyttömukeja (muistaakseni noin 100 kpl), niittejä, nitoja, energiansäästölamppu, ripustinsarja (Ikeasta 3e)

Mukit voivat olla valkoisia tai läpikuultavia tai oikeastaan minkä värisiä tahansa. Kaikkein parhaiten onnistut, jos mukien sivut ovat mahdollisimman tasaiset.

Itse tein puolipallon muotoisen, sillä kärsivällisyyteni ei riittänyt kokonaisen pallon tekemiseen. Aloitin alhaalta ja etenin ylöspäin. Voit myös tehdä seitsemän mukin 'klustereita' ja sitten liittää niitä toisiinsa kiinni. Kaikkein ylimmän mukin kohdalle jätin aukon ja laitoin yhden mukin eri päin. Tämän mukin pohjaan tein reiän, josta ujutin johdon läpi.

Nautinnollisia askarteluhetkiä!

<3: Hanna

"Aloittaminen on aina vaikeinta."

Usein kuulee sanottavan, että aloittaminen on aina vaikeinta. Usein sanonta pitääkin paikkansa, myöskin tämän blogin aloittamisessa.

Tarkoitukseni on aloittaa blogi, johon kerään tekeleitäni, tuotoksiani, kenties valokuviakin. Löytöjä, hauskoja ideoita. Blogi liittynee lähinnä maalauksiin, DIY-ideoihin, kortteihin, sisustukseen, käsitöihin ja kaikenlaiseen kauniiseen ja oivaltavaan.

Vaikka sanotaan aloittamisen olevan aina vaikeinta, kuulun itse niihin ihmisiin, joille aloittamisen sijasta asioiden päätökseen saattaminen on kaikkein vaikeinta. Saatan aloittaa jonkin jutun oikein innoissani ja huomata hetken päästä jättäneeni sen kesken ja aloittaneeni uuden projektin. Tämä on kuulemma sangviinikoille (ns. keltaisille ihmisille) hyvinkin tyypillistä. Hyvänä (tai huonona) esimerkkinä tästä on eräs kaulahuivi, jonka löysin kaappien kätköstä. Aloitin tekemään sitä noin viisi vuotta sitten ja se on edelleen kesken. Tänä syksynä aloin toden teolla jatkamaan huivin neulomista, sillä huomasin viisi vuotta sitten valitsemieni värien olevan edelleen ihania. Aloin neulomaan huivia silloiselle poikaystävälleni, nykyiselle miehelleni ja haastoin itseni neulomaan huivin hänelle vielä täksi jouluksi.

Olkoon tämä blogi motivaattorinani saattaa projektit loppuun!