Unohdin mainita...

...että oon mä jotain tehnyt! Tässä pieni otos jostain askartelupaskarteluista mitä on tullut tehtyä. Paljon muutakin pientä on tullut näperreltyä, mutta enpä ole muistanut niistä postata ;) Näistäkin moni vielä keskeneräisiä projektejä, niitähän mulla riittää! :D

Ihania nää aurinkoiset kevätpäivät! Meidänkin kolossa olis nyt tarpeeksi valoa jotta voisi kuvata tauluja ja muita tekeleitä tänne blogiin... Kun vaan ehtis! Kuvissa saattaa sitten vilkkua pienen apulaisen sormet tai varpaat ;)

Neuloin tuubin

Tälle söpölle kettupipolle piti saada kaveriksi jotain mätsäävää ja meidän suloiselle pikkutyypille kaulanlämmikettä. Onneksi löytyi lähes saman sävyistä lankaa!

Tuubihuivi oli helppo ja nopea tehdä. Joustinneuletta: yksi oikein, yksi nurin. Ennen kuin päättelin ja yhdistin huivin päät, kiersin huivia kaksi kierrosta niin asettuu kivasti kaulalle, ei jää tönköksi :) Yksikin kierros olisi toki riittänyt.

Iloa syyspäiviisi! <3

Maalailin iltaisin

Hiljaisuutta blogin puolella selittää se, että meille syntyi jouluaattona maailman suloisin pieni poika! Kirjoitin myös graduni käytännössä äitiyslomalla ja ehdimme tässä välissä muuttaa kaupungista toiseen ja valmistuinkin nyt kesällä. Tekemistä on siis riittänyt, ylimääräistä aikaa ei.

Iltaisin pojan mentyä nukkumaan olen kuitenkin maalaillut kaikenlaista. Taulut ovat olleet aika pikaisia ja maalaaminen on ollut tapani nollata ja tuulettaa päätä. Tässä kuva muutamasta tuotoksesta:

Elänköhän jossain vauvakuplassa kun nämä ovat kaikki näin lapsekkaita? :D

Värjäsin makuupussin

Tämä makuupussi tuleekin lämmittämään hieman pienempää ihmistä tulevana talvena. Alkuperäinen makuupussi on kirpparilta (3e) ja alkuperäinen väri oli haalistunut beige-vaaleansini-valkoinen. Värjäsin sen tekstiiliväreillä pesukoneessa tummansiniseksi.

Väri peitti alkuperäisen kuvion erinomaisen hyvin, eikä tarttunut vetoketjuun tai nauhoihin. Sen sijaan kanttinauha otti vähän itseensä. Ehkä sen voisi vaihtaa johonkin hauskan väriseen? Alunperin tarkoitus oli painaa pussiin vielä jokin hauska kuvio, ja hahmottelinkin ideoita paintin avulla. Voi hyvinkin olla, että kuviot jää painamatta. Olisi nimittäin paljon muutakin tekemistä ennen nyytin saapumista, mm. gradu.

Ompelin pienen pussilakanan

Perheeseemme tulee toivottavasti lähiaikoina kolmas jäsen, pieni ja tuhiseva sellainen. Tämä pieni ihminen tarvitsee kaikenlaista, muun muassa pussilakanoita ;)

En ole mikään ompelijattarien ompelijatar, mutta onnistuin kuitenkin taikomaan verhoista pussilakanan. Ostin nämä verhot aikoinaan ensimmäiseen yhteiseen asuntoomme ja nyt ne saavat palvella uudessa tehtävässä.

Onneksi pussilakanoita löytyy myös mm. kirppareilta, kaapeista ei nimittäin löydy enempää puuvillaisia lakanakankaaksi soveltuvia vanhoja verhoja ;)

 

Saa nähdä, millaisia unia näissä lakanoissa nukutaan. Toivottavasti rauhallisia! ;)

Tartuin siveltimeen

Kesän aikana on muutamaan otteeseen tullut kaivettua maalit ja pensselit esille, mutta mitään valmista en ole saanut aikaan. Tässä palasia eräästä keskeneräisestä, hieman hämmentävästä, työstä.

Väsäsin vieheet

Aiemmin oli juttua siitä, kuinka harjottelin väsähtäneillä neilikoilla vieheiden ja kimpun tekemistä siskon häät mielessä. Häät olivat lauantaina ja sekä kimppu että vieheet onnistuivat hyvin! Äidin kampaaja jopa kehui, että harvoin näkee näin hyvin tehtyjä vieheitä.

Tilasimme kukkakaupasta 35 vaaleanpunaista neilikkaa ja satsi maksoi 50 euroa. Näistä neilikoista saatiin kukat seitsemään pöytään, kimppu, sekä vieheet sulhaselle, bestmanille, kaasoille ja morsiamen ja sulhasen vanhemmille. Pienen tiedustelun jälkeen totesin, ettei sillä rahalla olisi saanut edes pelkkiä vieheitä.

Kukat saapuivat Hollannista Suomeen maanantaina ja noudimme ne kukkakaupasta keskiviikkona. Kimpun teimme keskiviikkona ja vieheet teimme vasta perjantai-iltana. Juhlien jälkeen lauantai-iltana kaikki kukat olivat vielä loisteliaassa kunnossa! Säilytimme kukkia lauantaiaamuun asti vedessä 12 asteisessa kellarissa ja 8 asteisessa jääkaapissa. Vieheet olivat täysin ilman vettä perjantai-illasta asti.

Näillä tarvikkeilla pääsi pitkälle:

• kestävät kukat
• kukkateippiä
• ohutta rautalankaa
• helmiä
• satiininauhaa
• vahvaa kaksipuoleista teippiä
• jotain ihme muovihärpäkkeitä jotka on suunniteltu rintaan kiinnitettäviä vieheitä varten (tai vaihtoehtoisesti kärsivällisyyttä, hakaneuloja ja kekseliäisyyttä)
• sakset
• leikkuualusta ja terävä veitsi
• pihdit
• ämpäri
• viileä säilytystila

 Näin syntyi naisten hiuksiin kiinnitettävät vieheet:

1. Neilikka leikattiin sopivan mittaiseksi.
2. Kukkaan törkättiin kolme rautalangan päähän kieputettua helmeä. Varovasti!
3. Vihreällä rautalangalla tuettiin neilikan vartta ja muodostettiin kaksi silmukkaa, joista on hyvä kiinnittää viehe pinneillä hiuksiin. Yksi kukan tyveen, yksi varren päähän. 
4. Kukkateippiä päälle.

Miesten rintaan kiinnitettävät vieheet:

1. Kukan pätkäseminen.
2. Helmien törkkäileminen.
3. Muovisen hakaneulasysteemin kiinnittäminen vihreällä rautalangalla
4. Kukkateippiä.

Sulhasen vieheeseen laitettiin myös vihreä lehti. Keräsimme potentiaalisia lehtiä huonekasveista ja pihapiiristä ja pidimme niitä vuorokauden keittiön pöydällä. Kestävimmiksi osoittautuivat kultaköynnöksen ja kielon lehdet. Päädyimme kultaköynnökseen. Pionin lehtikin olisi voinut olla hauska, muttemme tajunneet testata sitä ajoissa. 

Kimpusta en tajunnut ottaa kunnon kuvia. Kimppu kuitenkin tehtiin varsin perinteisesti. Kukat aseteltiin niin, että varret muodostivat spiraalin. Vartta toisen päälle lähes poikittain, kunnes kimppu oli sopivan kokoinen ja muotoinen. Suurimmat kukat keskelle, pienimmät reunoille. Kun kimppu oli sopivan kokoinen, laitettiin varsien ympärille vähän rautalankaa ja sitten kukkateippiä niin tiukasti kuin pystyi. Päälle nätisti satiininauhaa. Meinasimme kiinnittää sen kuumaliimalla, kuten kuulemma kukkakaupoissa, mutta päädyimme vahvaan kaksipuoleiseen teippiin, joka kesti loistavasti ja oli varmasti helpompi vaihtoehto. Varret katkoimme sopiviksi vasta lauantaiaamuna, vaikka olisi varmasti voinut tehdä sen aiemminkin. Katkoin ne tasaisiksi ja kestivät aivan hyvin. Rautalankaa, kukkateippiä ja satiininauhaa laitettiin vain ns. kahvan kohdalle, eli siihen, mistä morsian piti kimppua kiinni. Varret olivat osaksi näkyvissä niin, että kun kimpun laittoi maljakkoon, vesi ei kastellut satiininauhaa. Jos tahtoo laittaa kimppuun helmiä, ne kannattaa kiinnittää kukkiin ennen kuin sitoo kimpun.

Jemmasin mausteet

Muutettiin tuossa kuukausi sitten uuteen kotiin, jee! Taisi olla ensimmäinen muutto, kun ei oikeastaan tarvinnut ostaa uutta kotia varten yhtään mitään. Eikun hups, yhtä kattolamppua oltiin vailla. Tavara vaan väheni muutossa, jes!

Uuden asunnon maustekaappi on niin pieni ja korkealla, etten mä millään yltä kuin alahyllylle. Täytyipä siis jemmata ne aikoinaan Ikeasta ostamaani ja tuunaamaani lokerikkoon. Yllättävän kätevää.

Eihän tuonne siis todellakaan kaikki meidän mausteet mahdu, ehkä puolet... ;)

Valmistelin ravintolapäivää varten

Sunnuntaina meidän kadunkulmaan ilmaantuu pikkuinen koju, jossa myydään chaita! Lisää tietoa Chai time! -kojusta löydät Satunnaisista. Chai on mielettömän hyvää ja tuotto menee hyväntekeväisyyteen, siinä on jo kaksi erittäin hyvää syytä piipahtaa maistiaisella tai ostaa chaita kotiinvietäväksi! ;)

Ravintolapäivän valmisteluihin kuuluu kaikenlaista, mutta myös askarteluja :) Saisihan sitä kojun pystyyn askartelemattakin, mutta en malttais!

Tein julistetta, joka tulee kojulle. Lopullinen idea muotoutui tehdessä.

Halusin ravintolapäivän logon julisteeseen

Mallailin logoa mukin koristeeksi

Mukista ei pitänyt alunperin tulla kultainen

...mutta onneksi tuli!

Nuo pallurat ovat olevinaan chaikupposia, ei hymiöitä...

Löysin Clas Ohlsonilta muuten kivoja kannellisia pahvimukeja, mutta mua harmitti kun niissä luki "I like my coffee to go". Se ei jotenkin sopinut chaimukiin. En ollut varma ehtisinkö tehdä niille mitään, joten ostin myös toisenlaisia mukeja. Nekään ei ihan sopineet, mutta eipähän niissä kuitenkaan puhuttu mitään kahvista.

No, eihän se nyt ollutkaan vaiva eikä mikään muokata mukeista sopivat. Olisinpa ostanut koko läjän vain näitä mukeja!

Mustaa akryylimaalia ja valkosta vahaliitua päälle

Teinpä myös muutamat pienet mainokset, jos edes lähikaupan ilmotustaululle ehtisin käydä viemässä...

Mitäköhän muuta sitä vois vielä tehdä? :)

Intoilin häistä ja kokeilin kukkasilla

Pikkusiskoni on menossa kesällä naimisiin ja voitte vain kuvitella kuinka innoissani olen! Ettekä varmaan ikinä arvaa, kuka on saanut intoilla morsiamen ja kaasojen kanssa kaikenlaisista askartelujutuista ;) On vaikea sanoa, onko morsian vai isosisko enemmän innoissaan häihin liittyvistä askarteluista. Niistä todennäköisesti lisää häiden lähestyessä ja etenkin niiden mentyä, sillä olisi tylsää paljastaa liikaa ennen häitä ;) Joululomalla askarreltiin jo hääkutsuja, muut somisteet ovat lähinnä ideointi- ja suunnitteluvaiheessa.

Häihin uppoaa helposti paljon rahaa, myös askarteluihin. Tiimarin konkurssimyynnit sattuivatkin aika sopivasti tälle keväälle, sieltä on saanut kaikenlaista tarviketta. Kohtuuhintaan, edullisesti ja toisinaan lähes ilmaiseksi.

Myös kukkiin saa laitettua useampia euroja. Siksipä olen ehdottanut morsiamelle, jos vaikkapa vieheet, kaasojen hiuskukat tai jopa morsiuskimpun väsäisi itse.

Nappasin parit kukat lähes kolme viikkoa vanhasta neilikkakimpusta, joka on edelleen ilahduttanut meitä pirteällä pinkkeydellään, ja tein pienet kokeilut. Kukkateippiä (Tiimarin alesta), sakset, helmiä, ohutta rautalankaa, hakaneula ja muutama minuutti, muuta ei näihin tarvittu.

Tein kaksi erilaista. Toinen hiuksiin, toinen rinnuksiin. Rinnuksiin tuleva kaipaisi jonkin kauniin vihreän lehden tuomaan ryhdikkyyttä, mutta hiuskukka voisi toimia tuollaisenakin. Väri on kuitenkin vähän liian pinkki, ehkä. Morsian saattaisi pitää enemmän valkoisesta tai vaaleanpunaisesta. Ja helmissähän on paljon vaihtoehtoja, eikä niitä välttämättä tarvitse lainkaan. Katsotaan, kehkeytyykö näistä jotain! :)

Jos päädytään tekemään näitä häihin, on luvassa kuvalliset ohjeet vieheiden tekemiseen :)