Neuloin tuubin

Tälle söpölle kettupipolle piti saada kaveriksi jotain mätsäävää ja meidän suloiselle pikkutyypille kaulanlämmikettä. Onneksi löytyi lähes saman sävyistä lankaa!

Tuubihuivi oli helppo ja nopea tehdä. Joustinneuletta: yksi oikein, yksi nurin. Ennen kuin päättelin ja yhdistin huivin päät, kiersin huivia kaksi kierrosta niin asettuu kivasti kaulalle, ei jää tönköksi :) Yksikin kierros olisi toki riittänyt.

Iloa syyspäiviisi! <3

Neuloin pari pipoa

En muista, milloin olisin viimeksi neulonut tai virkannut pipon. En edes ole aivan varma, olenko ikinä neulonut yhtäkään pipoa. Muistan kyllä monta epäonnistunutta yritystä, joista suurin osa epäonnistui koska inhoan valmiiden ohjeiden noudattamista, ne joskus vievät osan oivaltamisen ilosta. 

Nyt kun päätin kokeilla pipon tekemistä, innostuinkin sitten vähän enemmän. Ensimmäinen pipoyritys epäonnistui lähes täysin, toisesta tuli ihan ok (keltainen tupsupipo) ja kolmanteen (sinivalkoiseen) olenkin ihan tyytyväinen.

Koska kyse oli harjoittelusta, ajattelin päästä helpommalla neulomalla pieniä pipoja, joten täytyy toivoa, että sinivalkoinen pipo vielä mahtuisi vauhdikkaan kummipojan päähän!

Sain vihdoin valmiiksi!

Viikon päästä tulee vuosi siitä, kun aloitin tämän blogin. Silloin kirjoitin siitä, kuinka eräs vuonna 2008 aloittamani kaulahuivi kuvaa osuvasti taipumustani innostua vaikka mistä ja aloittaa kaikenlaisia projekteja, jotka kuitenkin usein jäävät kesken.

Kaulahuivi on vihdoin valmis! Kun aloitin syksyllä tekemään sitä, siitä oli tulossa joululahja poikaystävälleni, josta seuraavana keväänä tuli kihlattuni. Nyt saan vihdoin antaa sen aviomiehelleni <3

Kaulahuivista tuli lopulta projekti, jossa pääsin hieman kokeilemaan erilaisia tekniikoita. Neulominen ei todellakaan ole vahvuuksiani, enkä ole saanut yhtä kattavaa käsityönopetusta kuin suurin osa suomalaislapsista.

Nyt, viiden vuoden jälkeen, huivi pääsee vihdoin käsityökopasta maailmalle! :)

Valmistauduin syksyyn

...kartoittamalla lankavarastot ja keskeneräiset käsityöt. Noista langoista pitäisi mm. pian alkaville arabiantunneille keksiä neulottavaa. Löysin keskeneräisen villasukan ja vauvan töppöset. Vauvan töppöset olivat alunperin tulossa kummipojallemme, mutta hän on jo niin vauhdikas pikkumies, että niihin jalkoihin sopivat tarralenkkarit paremmin. Löysin myös muutaman käsityön, joista minulla oli varmaankin ollut viime talvena jokin visio, mutta... Mikäköhän se visio olikaan? Purin ne. Vielä ei ole iskenyt syksyinen neulomisinto, mutta eiköhän se vielä ehdi tulemaan kunhan arki tästä alkaa. Kesällä tein muutaman bamburätin, ehkä niiden parissa olisi hyvä aloittaa myös syksyn neulomiset?

Hups, neuloin!

Jopas innostuin. Tässä sukkapariskunta nro. 3!

 

Vaalea ja ruskea lanka ovat Suomalaista sukkalankaa, petroolin värinen on Seitsemää veljestä. Kuvio on päästäni, saa varastaa ja soveltaa. Todella helppo tehdä.

Onko jollain konkarilla antaa hyviä vinkkejä siihen, miten voi välttää tuon reiän, joka tuli kantapohjan tekemisen jälkeen tuohon "kulmaan"?

Villaisia sukkia!

Haastoin itseni tänä syksynä tekemään villasukat. En ole koskaan aiemmin tehnyt villasukkia ja ajattelin että eiköhän nyt olisi korkea aika alkaa opettelemaan. Tein jopa kahdet parit villasukkia! Tosin ensimmäinen sukkapari muistuttaa enemmänkin joitain töppösiä. Tein todella lyhyen varren, sillä en edes uskonut selviytyväni kantapäästä ja hienon, pitkän varren tekeminen olisi täten ollut turhaa ja sen purkaminen turhauttavaa. Selvisin kuitenkin! Enemmän tai vähemmän kunnialla.. Tein sukat miehelleni, joka jo tekovaiheessa lupasi pitää niitä tuli niistä kuinka rumat tahansa <3

Heti ensimmäiset sukan tapaiset tehtyäni aloin tekemään uusia. Ajattelin, että voisin oppia ensimmäisten sukkienn virheistä ja että sukan tekeminen kenties menisi selkärankaan toista paria tehdessä. Itseasiassa viimeistä sukkayksilöä tehdessäni en enää edes vilkaisuut mitään ohjetta! Voinko nyt siis sanoa, että osaan tehdä villasukat?