En malttanut olla tekemättä

...muutamaa joulukorttia, vaikka päätin, etten tänä vuonna askartelisi joulukortteja. Mutta kun kerta tuli askarreltua hyvässä seurassa, niin eihän sitä voinut olla muutamaa korttia tekemättä!

Jälleen korttipohjia lukuunottamatta kaikki on tavalla tai toisella kierrätysmateriaalia.

Askartelin.

Isänpäivä oli, ja ihana olikin. Tälläinen kortti tuli isälle väkerrettyä. Ei tosin mitenkään perinteisen maskuliininen. Pitsiä, perunaleimaa, helmiä, käsintehtyä paperia, pala jostakin vanhasta kortista, tapettia, erivärisiä kartonkeja ja liimaa.

Hups, neuloin!

Jopas innostuin. Tässä sukkapariskunta nro. 3!

 

Vaalea ja ruskea lanka ovat Suomalaista sukkalankaa, petroolin värinen on Seitsemää veljestä. Kuvio on päästäni, saa varastaa ja soveltaa. Todella helppo tehdä.

Onko jollain konkarilla antaa hyviä vinkkejä siihen, miten voi välttää tuon reiän, joka tuli kantapohjan tekemisen jälkeen tuohon "kulmaan"?

Tuunasin jakkaran jos toisenkin

Jos ei vielä ole tullut ilmi, olen opiskelija ja niin on miehenikin. Opintotuella ja satunnaisilla pikkupalkoilla ei ihan kovin leveästi elellä, mutta mitäpä tuosta! Muutimme keväällä ja uudessa asunnossamme on aika pieni keittiö. Mummon vanha kuuden hengen ruokapöytä tuoleineen ei siis mahtunut keittiöömme ja jouduimme (toivottavasti tilapäisesti) kantamaan sen vanhempieni vintille odottelemaan. Etsiskelin meille uutta ruokapöytää ja tuoleja, mutta en heti löytänyt mitään tarpeeksi pientä (tai sopivan hintaista) keittiöömme. Taisimme viikon jos toisenkin syödä olohuoneen sohvalla koreista ja hyllylevystä kyhätyn tilapäisen sohvapöydän äärellä kunnes turvauduimme ikeaan. Sieltä löytyi superpieni pöytä, muttei sen äärelle sopivia tuoleja. Ostimmepa sitten muutaman edullisen jakkaran, sillä niille olisi varmasti käyttöä sopivien tuolien löydyttyäkin. Päädyin pian päällystämään jakkarat vanhoilla lp-levyillä ja nepä jäivätkin pysyvästi sekä keittiönpöydän äärelle sekä milloin minnekin.

Lähde: www.clker.com/clipart-vinyl-lp-record-album.html ja http://www.ikea.com/fi/fi/catalog/products/10135659/

Lp-levy teki jakkaran pinnasta tasaisen, joten se toimii todella kätevästi apupöytänä ja välillä läppärinkin alustana. Muutaman hajonneen lp-levyn jälkeen totesin, että paras tapa kiinnittää levyt tuoleihin on sekä kontaktiliima että sinitarra yhdessä. Sinitarraa kannattaa tosin laittaa mahdollisimma pieninä palloina ja heti kiinnittämisen jälkeen tuolilla kannattaa istua hetki. Näitä ikean jakkaroita voisi varmasti tuunata vaikka kuinka monella muullakin tapaa!

Villaisia sukkia!

Haastoin itseni tänä syksynä tekemään villasukat. En ole koskaan aiemmin tehnyt villasukkia ja ajattelin että eiköhän nyt olisi korkea aika alkaa opettelemaan. Tein jopa kahdet parit villasukkia! Tosin ensimmäinen sukkapari muistuttaa enemmänkin joitain töppösiä. Tein todella lyhyen varren, sillä en edes uskonut selviytyväni kantapäästä ja hienon, pitkän varren tekeminen olisi täten ollut turhaa ja sen purkaminen turhauttavaa. Selvisin kuitenkin! Enemmän tai vähemmän kunnialla.. Tein sukat miehelleni, joka jo tekovaiheessa lupasi pitää niitä tuli niistä kuinka rumat tahansa <3

Heti ensimmäiset sukan tapaiset tehtyäni aloin tekemään uusia. Ajattelin, että voisin oppia ensimmäisten sukkienn virheistä ja että sukan tekeminen kenties menisi selkärankaan toista paria tehdessä. Itseasiassa viimeistä sukkayksilöä tehdessäni en enää edes vilkaisuut mitään ohjetta! Voinko nyt siis sanoa, että osaan tehdä villasukat?

Purkit puettu!

Tässä muutama lasipurkki, joille virkkasin vaatteet.

Vaatetin lasipurkin

Tai siis en ihan vielä vaatettanut! 

Aloitin aamupalapöydässä virkkaamaan, enkä vielä aloittaessani tiennyt, mitä olen tekemässä. Keittiössä on pyörinyt muutama pesty lasipurkki jo jonkin aikaa, joten ajattelin, että voisin päällystää jonkin niistä virkkaamalla. En ole vielä päättänyt, päällystänkö hieman korkeamman lasipurkin maljakoksi tai kynäpurkiksi vaiko hieman matalamman purkin tuikkupurkiksi. Kynttilät kyllä tuikkisivat kauniisti virkatun seinämän läpi.

Aloitin virkkaamalla aika pitkän pätkän ketjusilmukkaa, jotta purkin pohjaan jäisi iso aukko. Luulisin, että purkki pysyy paremmin pystyssä näin. Sitten aloin virkkaamaan pohjaa. Lisäsin joka viidennellä, kunnes pohja oli lähes purkin pohjan kokoinen. Parempi, että on hieman tiukka kuin että tulee liian löysä. Sen jälkeen jatkoin virkkaamista lisäämättä silmukoita ja aion jatkaa, kunnes purkin kaula tulee vastaan. Siinä vaiheessa ajattelin kaventaa hieman, jotta "vaate" pysyy purkin päällä. Laitan lisää kuvia, kun saan purkkeja valmiiksi! :)

Näistähän voisi tehdä vaikka sarjan virkattuja lasipurkkeja vaikkapa joululahjaksi! Tulipahan taas keksittyä tekemistä luennoille... Virkkuukoukku ei onneksi kilise hiljaisessa luentosalissa kuten sukkapuikot! :)

Valoa ja kertismukeja

Kun muutimme nykyiseen asuntoomme, etsin kovasti olohuoneeseemme kivaa lamppua. Kriteerit lampulle olivat kovat, nimittäin lampun tuli olla sekä isokokoinen, hauskannäköinen että kaiken lisäksi vielä edullinen. Eihän sellaista lamppua löytynyt. Ajattelinpa siis, että voisin tehdä itse jonkin lampunvarjostimen mummolta saaduista pitsiliinoista. Kun suunnittelin lamppua, ajattelin googlata jos jollain olisi kokemusta moisen varjostimen kyhäämisestä. Lukemieni juttujen valossa projekti vaikutti kovin haastavalta. Onneksi googletellessani satuin osumaan myös kuviin kertakäyttömukeista tehdyistä lampuista. Jätin pitsiliinat kaappiin ja päätin itsekin kokeilla kertismukilamppua! Ja tässä tulos:

Jos joku aikoo ryhtyä samaiseen urakkaan, tässä hieman ohjeita:

Tarvikkeet: kertakäyttömukeja (muistaakseni noin 100 kpl), niittejä, nitoja, energiansäästölamppu, ripustinsarja (Ikeasta 3e)

Mukit voivat olla valkoisia tai läpikuultavia tai oikeastaan minkä värisiä tahansa. Kaikkein parhaiten onnistut, jos mukien sivut ovat mahdollisimman tasaiset.

Itse tein puolipallon muotoisen, sillä kärsivällisyyteni ei riittänyt kokonaisen pallon tekemiseen. Aloitin alhaalta ja etenin ylöspäin. Voit myös tehdä seitsemän mukin 'klustereita' ja sitten liittää niitä toisiinsa kiinni. Kaikkein ylimmän mukin kohdalle jätin aukon ja laitoin yhden mukin eri päin. Tämän mukin pohjaan tein reiän, josta ujutin johdon läpi.

Nautinnollisia askarteluhetkiä!

<3: Hanna

"Aloittaminen on aina vaikeinta."

Usein kuulee sanottavan, että aloittaminen on aina vaikeinta. Usein sanonta pitääkin paikkansa, myöskin tämän blogin aloittamisessa.

Tarkoitukseni on aloittaa blogi, johon kerään tekeleitäni, tuotoksiani, kenties valokuviakin. Löytöjä, hauskoja ideoita. Blogi liittynee lähinnä maalauksiin, DIY-ideoihin, kortteihin, sisustukseen, käsitöihin ja kaikenlaiseen kauniiseen ja oivaltavaan.

Vaikka sanotaan aloittamisen olevan aina vaikeinta, kuulun itse niihin ihmisiin, joille aloittamisen sijasta asioiden päätökseen saattaminen on kaikkein vaikeinta. Saatan aloittaa jonkin jutun oikein innoissani ja huomata hetken päästä jättäneeni sen kesken ja aloittaneeni uuden projektin. Tämä on kuulemma sangviinikoille (ns. keltaisille ihmisille) hyvinkin tyypillistä. Hyvänä (tai huonona) esimerkkinä tästä on eräs kaulahuivi, jonka löysin kaappien kätköstä. Aloitin tekemään sitä noin viisi vuotta sitten ja se on edelleen kesken. Tänä syksynä aloin toden teolla jatkamaan huivin neulomista, sillä huomasin viisi vuotta sitten valitsemieni värien olevan edelleen ihania. Aloin neulomaan huivia silloiselle poikaystävälleni, nykyiselle miehelleni ja haastoin itseni neulomaan huivin hänelle vielä täksi jouluksi.

Olkoon tämä blogi motivaattorinani saattaa projektit loppuun!