Aiemmin oli juttua siitä, kuinka harjottelin väsähtäneillä neilikoilla vieheiden ja kimpun tekemistä siskon häät mielessä. Häät olivat lauantaina ja sekä kimppu että vieheet onnistuivat hyvin! Äidin kampaaja jopa kehui, että harvoin näkee näin hyvin tehtyjä vieheitä.
Tilasimme kukkakaupasta 35 vaaleanpunaista neilikkaa ja satsi maksoi 50 euroa. Näistä neilikoista saatiin kukat seitsemään pöytään, kimppu, sekä vieheet sulhaselle, bestmanille, kaasoille ja morsiamen ja sulhasen vanhemmille. Pienen tiedustelun jälkeen totesin, ettei sillä rahalla olisi saanut edes pelkkiä vieheitä.
Kukat saapuivat Hollannista Suomeen maanantaina ja noudimme ne kukkakaupasta keskiviikkona. Kimpun teimme keskiviikkona ja vieheet teimme vasta perjantai-iltana. Juhlien jälkeen lauantai-iltana kaikki kukat olivat vielä loisteliaassa kunnossa! Säilytimme kukkia lauantaiaamuun asti vedessä 12 asteisessa kellarissa ja 8 asteisessa jääkaapissa. Vieheet olivat täysin ilman vettä perjantai-illasta asti.
Näillä tarvikkeilla pääsi pitkälle:
- kestävät kukat
- kukkateippiä
- ohutta rautalankaa
- helmiä
- satiininauhaa
- vahvaa kaksipuoleista teippiä
- jotain ihme muovihärpäkkeitä jotka on suunniteltu rintaan kiinnitettäviä vieheitä varten (tai vaihtoehtoisesti kärsivällisyyttä, hakaneuloja ja kekseliäisyyttä)
- sakset
- leikkuualusta ja terävä veitsi
- pihdit
- ämpäri
- viileä säilytystila
Näin syntyi naisten hiuksiin kiinnitettävät vieheet:
- Neilikka leikattiin sopivan mittaiseksi.
- Kukkaan törkättiin kolme rautalangan päähän kieputettua helmeä. Varovasti!
- Vihreällä rautalangalla tuettiin neilikan vartta ja muodostettiin kaksi silmukkaa, joista on hyvä kiinnittää viehe pinneillä hiuksiin. Yksi kukan tyveen, yksi varren päähän.
- Kukkateippiä päälle.
Miesten rintaan kiinnitettävät vieheet:
- Kukan pätkäseminen.
- Helmien törkkäileminen.
- Muovisen hakaneulasysteemin kiinnittäminen vihreällä rautalangalla
- Kukkateippiä.
Sulhasen vieheeseen laitettiin myös vihreä lehti. Keräsimme potentiaalisia lehtiä huonekasveista ja pihapiiristä ja pidimme niitä vuorokauden keittiön pöydällä. Kestävimmiksi osoittautuivat kultaköynnöksen ja kielon lehdet. Päädyimme kultaköynnökseen. Pionin lehtikin olisi voinut olla hauska, muttemme tajunneet testata sitä ajoissa.
Kimpusta en tajunnut ottaa kunnon kuvia. Kimppu kuitenkin tehtiin varsin perinteisesti. Kukat aseteltiin niin, että varret muodostivat spiraalin. Vartta toisen päälle lähes poikittain, kunnes kimppu oli sopivan kokoinen ja muotoinen. Suurimmat kukat keskelle, pienimmät reunoille. Kun kimppu oli sopivan kokoinen, laitettiin varsien ympärille vähän rautalankaa ja sitten kukkateippiä niin tiukasti kuin pystyi. Päälle nätisti satiininauhaa. Meinasimme kiinnittää sen kuumaliimalla, kuten kuulemma kukkakaupoissa, mutta päädyimme vahvaan kaksipuoleiseen teippiin, joka kesti loistavasti ja oli varmasti helpompi vaihtoehto. Varret katkoimme sopiviksi vasta lauantaiaamuna, vaikka olisi varmasti voinut tehdä sen aiemminkin. Katkoin ne tasaisiksi ja kestivät aivan hyvin. Rautalankaa, kukkateippiä ja satiininauhaa laitettiin vain ns. kahvan kohdalle, eli siihen, mistä morsian piti kimppua kiinni. Varret olivat osaksi näkyvissä niin, että kun kimpun laittoi maljakkoon, vesi ei kastellut satiininauhaa. Jos tahtoo laittaa kimppuun helmiä, ne kannattaa kiinnittää kukkiin ennen kuin sitoo kimpun.
