Ompelin pienen pussilakanan

Perheeseemme tulee toivottavasti lähiaikoina kolmas jäsen, pieni ja tuhiseva sellainen. Tämä pieni ihminen tarvitsee kaikenlaista, muun muassa pussilakanoita ;)

En ole mikään ompelijattarien ompelijatar, mutta onnistuin kuitenkin taikomaan verhoista pussilakanan. Ostin nämä verhot aikoinaan ensimmäiseen yhteiseen asuntoomme ja nyt ne saavat palvella uudessa tehtävässä.

Onneksi pussilakanoita löytyy myös mm. kirppareilta, kaapeista ei nimittäin löydy enempää puuvillaisia lakanakankaaksi soveltuvia vanhoja verhoja ;)

 

Saa nähdä, millaisia unia näissä lakanoissa nukutaan. Toivottavasti rauhallisia! ;)

Väsäsin vieheet

Aiemmin oli juttua siitä, kuinka harjottelin väsähtäneillä neilikoilla vieheiden ja kimpun tekemistä siskon häät mielessä. Häät olivat lauantaina ja sekä kimppu että vieheet onnistuivat hyvin! Äidin kampaaja jopa kehui, että harvoin näkee näin hyvin tehtyjä vieheitä.

Tilasimme kukkakaupasta 35 vaaleanpunaista neilikkaa ja satsi maksoi 50 euroa. Näistä neilikoista saatiin kukat seitsemään pöytään, kimppu, sekä vieheet sulhaselle, bestmanille, kaasoille ja morsiamen ja sulhasen vanhemmille. Pienen tiedustelun jälkeen totesin, ettei sillä rahalla olisi saanut edes pelkkiä vieheitä.

Kukat saapuivat Hollannista Suomeen maanantaina ja noudimme ne kukkakaupasta keskiviikkona. Kimpun teimme keskiviikkona ja vieheet teimme vasta perjantai-iltana. Juhlien jälkeen lauantai-iltana kaikki kukat olivat vielä loisteliaassa kunnossa! Säilytimme kukkia lauantaiaamuun asti vedessä 12 asteisessa kellarissa ja 8 asteisessa jääkaapissa. Vieheet olivat täysin ilman vettä perjantai-illasta asti.

Näillä tarvikkeilla pääsi pitkälle:

• kestävät kukat
• kukkateippiä
• ohutta rautalankaa
• helmiä
• satiininauhaa
• vahvaa kaksipuoleista teippiä
• jotain ihme muovihärpäkkeitä jotka on suunniteltu rintaan kiinnitettäviä vieheitä varten (tai vaihtoehtoisesti kärsivällisyyttä, hakaneuloja ja kekseliäisyyttä)
• sakset
• leikkuualusta ja terävä veitsi
• pihdit
• ämpäri
• viileä säilytystila

 Näin syntyi naisten hiuksiin kiinnitettävät vieheet:

1. Neilikka leikattiin sopivan mittaiseksi.
2. Kukkaan törkättiin kolme rautalangan päähän kieputettua helmeä. Varovasti!
3. Vihreällä rautalangalla tuettiin neilikan vartta ja muodostettiin kaksi silmukkaa, joista on hyvä kiinnittää viehe pinneillä hiuksiin. Yksi kukan tyveen, yksi varren päähän. 
4. Kukkateippiä päälle.

Miesten rintaan kiinnitettävät vieheet:

1. Kukan pätkäseminen.
2. Helmien törkkäileminen.
3. Muovisen hakaneulasysteemin kiinnittäminen vihreällä rautalangalla
4. Kukkateippiä.

Sulhasen vieheeseen laitettiin myös vihreä lehti. Keräsimme potentiaalisia lehtiä huonekasveista ja pihapiiristä ja pidimme niitä vuorokauden keittiön pöydällä. Kestävimmiksi osoittautuivat kultaköynnöksen ja kielon lehdet. Päädyimme kultaköynnökseen. Pionin lehtikin olisi voinut olla hauska, muttemme tajunneet testata sitä ajoissa. 

Kimpusta en tajunnut ottaa kunnon kuvia. Kimppu kuitenkin tehtiin varsin perinteisesti. Kukat aseteltiin niin, että varret muodostivat spiraalin. Vartta toisen päälle lähes poikittain, kunnes kimppu oli sopivan kokoinen ja muotoinen. Suurimmat kukat keskelle, pienimmät reunoille. Kun kimppu oli sopivan kokoinen, laitettiin varsien ympärille vähän rautalankaa ja sitten kukkateippiä niin tiukasti kuin pystyi. Päälle nätisti satiininauhaa. Meinasimme kiinnittää sen kuumaliimalla, kuten kuulemma kukkakaupoissa, mutta päädyimme vahvaan kaksipuoleiseen teippiin, joka kesti loistavasti ja oli varmasti helpompi vaihtoehto. Varret katkoimme sopiviksi vasta lauantaiaamuna, vaikka olisi varmasti voinut tehdä sen aiemminkin. Katkoin ne tasaisiksi ja kestivät aivan hyvin. Rautalankaa, kukkateippiä ja satiininauhaa laitettiin vain ns. kahvan kohdalle, eli siihen, mistä morsian piti kimppua kiinni. Varret olivat osaksi näkyvissä niin, että kun kimpun laittoi maljakkoon, vesi ei kastellut satiininauhaa. Jos tahtoo laittaa kimppuun helmiä, ne kannattaa kiinnittää kukkiin ennen kuin sitoo kimpun.

Intoilin häistä ja kokeilin kukkasilla

Pikkusiskoni on menossa kesällä naimisiin ja voitte vain kuvitella kuinka innoissani olen! Ettekä varmaan ikinä arvaa, kuka on saanut intoilla morsiamen ja kaasojen kanssa kaikenlaisista askartelujutuista ;) On vaikea sanoa, onko morsian vai isosisko enemmän innoissaan häihin liittyvistä askarteluista. Niistä todennäköisesti lisää häiden lähestyessä ja etenkin niiden mentyä, sillä olisi tylsää paljastaa liikaa ennen häitä ;) Joululomalla askarreltiin jo hääkutsuja, muut somisteet ovat lähinnä ideointi- ja suunnitteluvaiheessa.

Häihin uppoaa helposti paljon rahaa, myös askarteluihin. Tiimarin konkurssimyynnit sattuivatkin aika sopivasti tälle keväälle, sieltä on saanut kaikenlaista tarviketta. Kohtuuhintaan, edullisesti ja toisinaan lähes ilmaiseksi.

Myös kukkiin saa laitettua useampia euroja. Siksipä olen ehdottanut morsiamelle, jos vaikkapa vieheet, kaasojen hiuskukat tai jopa morsiuskimpun väsäisi itse.

Nappasin parit kukat lähes kolme viikkoa vanhasta neilikkakimpusta, joka on edelleen ilahduttanut meitä pirteällä pinkkeydellään, ja tein pienet kokeilut. Kukkateippiä (Tiimarin alesta), sakset, helmiä, ohutta rautalankaa, hakaneula ja muutama minuutti, muuta ei näihin tarvittu.

Tein kaksi erilaista. Toinen hiuksiin, toinen rinnuksiin. Rinnuksiin tuleva kaipaisi jonkin kauniin vihreän lehden tuomaan ryhdikkyyttä, mutta hiuskukka voisi toimia tuollaisenakin. Väri on kuitenkin vähän liian pinkki, ehkä. Morsian saattaisi pitää enemmän valkoisesta tai vaaleanpunaisesta. Ja helmissähän on paljon vaihtoehtoja, eikä niitä välttämättä tarvitse lainkaan. Katsotaan, kehkeytyykö näistä jotain! :)

Jos päädytään tekemään näitä häihin, on luvassa kuvalliset ohjeet vieheiden tekemiseen :)

Verhosin valon

Mikäköhän ihme tätä meidän asuntoa vaivaa?! Yhtenä yönä heräsimme hirveään räminään ja ajattelin jo unenpöpperössä, että meillä on varkaita. Ei ollut varkaita, mutta olohuoneen verhotanko oli tullut ryminällä alas. Verhotanko oli asunnossa valmiina ja olin jo silloin pohtinut, pitäisikö se kiinnittää paremmin. Iskuporakoneen puutteessa emme tehneet asialle mitään. Nytkin tanko päätyi takaisin seinään heti, kun sain vanhojen (säälittävien!) proppujen tilalle vähän tukevammat. Tähän asti on vielä pysynyt.

Eilen heräsimme yöllä siihen, kun jotain särkyi. Mieheni nousi katsomaan ja kas, olohuoneen lasinen lamppuhan oli mennyt sirpaleiksi itsestään. Mitä?!

Täytyi siis keksiä pikainen ratkaisu himmentämään olohuoneen valoa. Askartelubokseista löytyi kaksi arkkia valkoista silkkipaperia, joten ne päätyivät varjostimen kehikkoa ympäröimään. Hieman arvelutti käyttää silkkipaperia lampunvarjostimessa, mutta energiansäästölampun ei pitäisi paljoa kuumentua ja varjostin on sen verran hyvänkokoinen ja 'ilmastoitu', ettei paperin pitäisi lämmetä, vaikka lamppu lämpenisikin. En siis lähtenyt ostamaan palonestoainetta.

Rypistin silkkipaperin, koska siinä oli jo valmiiksi rumia vekkejä. Käytin paperiliimaa, kun liimasin silkkipaperia kiinni toisiinsa. Kun kyllästyy, muuttaa tai keksii uuden ratkaisun, lähtee silkkipaperi helposti repimällä irti, eikä jää edes liimajälkiä kehikkoon.

Perunaleimailin

Perunaleimat ovat ihan parhaita! Halkaise peruna (pyri saamaan pinta mahd. suoraksi) ja veistä tms. apuna käyttäen kaiverra perunasta leimasin. Täytyy vain muistaa tehdä esim. tekstit peilikuvana! ;) Ja sitten vaan leimailemaan! Monenlaiset maalit sopivat perunaleimailuun, mm. akryylimaalit ja kangasvärit.

joulukortti

lahjapaperia

lahjapaperia

joulukortti

paketti

Spraymaalasin

Maalamisprojekti pihalla

Koskin spraymaalitölkkiin ensimmäistä kertaa elämässäni ja annoin tuoli nro 3:lle uuden värin. Värin nimi oli Mr. Crab.


Useiden tuntien kuivumisen jälkeen istuin tuoliin ja nautin uudesta tuttavasta. Sitten istuin illalla tuolilla hieman pidempään. Kun nousin, tuolin maalipinnassa oli ikään kuin ryppyjä. Hups. Noh, täytyypä keksiä jokin ratkaisu ;) Myöhemmin postaan toivottavasti kuvia tuolin uudesta ilmeestä, kunhan keksin jotain!

Ostin tuoleja

Meillä on tähän asti ollut keittiön pöydän äärellä jakkarat, mutta kun vihdoin sain auton päiväksi käyttööni, kävin pikakierroksella kirppareilla ja löysin kolme tuolia pöydän ympärille. Pöytämme on tosiaan niin pieni, ettei sen ympärille mahdu kuin kolme tuolia... Aiemmin kun olen katsellut tuoleja keittiöön, olen ollut joko nuuka tai ajatellut löytäväni kivemmat. Nyt en jaksanut enää jahkailla ja ainoat kriteerini olivat seuraavat

• ei liian kallis
• selkänojallinen
• jotain kivaa
• ei heilu 

Tämä tuoli kelvatkoon tällaisenaan. Sopii meidän keittiöön ja ihana istua :)

Yksi tuoli on mielestäni hyvä sellaisenaan, toinen tarvitsee uuden värin (voiko spray-maalilla maalata puisen pinnoitetun tuolin?) ja kolmas tarvitsee uuden pehmusteen ja päällisen. Luulin, että uudella kankaalla päällystäminen riittäisi, mutta kun avasin tuolin... Noh, se on toinen tarina.

Tämä taas taitaa vaatia hieman enemmän työtä, toisen kankaan alta nimittäin paljastui kaikenlaista...

Tuunasin jakkaran jos toisenkin

Jos ei vielä ole tullut ilmi, olen opiskelija ja niin on miehenikin. Opintotuella ja satunnaisilla pikkupalkoilla ei ihan kovin leveästi elellä, mutta mitäpä tuosta! Muutimme keväällä ja uudessa asunnossamme on aika pieni keittiö. Mummon vanha kuuden hengen ruokapöytä tuoleineen ei siis mahtunut keittiöömme ja jouduimme (toivottavasti tilapäisesti) kantamaan sen vanhempieni vintille odottelemaan. Etsiskelin meille uutta ruokapöytää ja tuoleja, mutta en heti löytänyt mitään tarpeeksi pientä (tai sopivan hintaista) keittiöömme. Taisimme viikon jos toisenkin syödä olohuoneen sohvalla koreista ja hyllylevystä kyhätyn tilapäisen sohvapöydän äärellä kunnes turvauduimme ikeaan. Sieltä löytyi superpieni pöytä, muttei sen äärelle sopivia tuoleja. Ostimmepa sitten muutaman edullisen jakkaran, sillä niille olisi varmasti käyttöä sopivien tuolien löydyttyäkin. Päädyin pian päällystämään jakkarat vanhoilla lp-levyillä ja nepä jäivätkin pysyvästi sekä keittiönpöydän äärelle sekä milloin minnekin.

Lähde: www.clker.com/clipart-vinyl-lp-record-album.html ja http://www.ikea.com/fi/fi/catalog/products/10135659/

Lp-levy teki jakkaran pinnasta tasaisen, joten se toimii todella kätevästi apupöytänä ja välillä läppärinkin alustana. Muutaman hajonneen lp-levyn jälkeen totesin, että paras tapa kiinnittää levyt tuoleihin on sekä kontaktiliima että sinitarra yhdessä. Sinitarraa kannattaa tosin laittaa mahdollisimma pieninä palloina ja heti kiinnittämisen jälkeen tuolilla kannattaa istua hetki. Näitä ikean jakkaroita voisi varmasti tuunata vaikka kuinka monella muullakin tapaa!

Valoa ja kertismukeja

Kun muutimme nykyiseen asuntoomme, etsin kovasti olohuoneeseemme kivaa lamppua. Kriteerit lampulle olivat kovat, nimittäin lampun tuli olla sekä isokokoinen, hauskannäköinen että kaiken lisäksi vielä edullinen. Eihän sellaista lamppua löytynyt. Ajattelinpa siis, että voisin tehdä itse jonkin lampunvarjostimen mummolta saaduista pitsiliinoista. Kun suunnittelin lamppua, ajattelin googlata jos jollain olisi kokemusta moisen varjostimen kyhäämisestä. Lukemieni juttujen valossa projekti vaikutti kovin haastavalta. Onneksi googletellessani satuin osumaan myös kuviin kertakäyttömukeista tehdyistä lampuista. Jätin pitsiliinat kaappiin ja päätin itsekin kokeilla kertismukilamppua! Ja tässä tulos:

Jos joku aikoo ryhtyä samaiseen urakkaan, tässä hieman ohjeita:

Tarvikkeet: kertakäyttömukeja (muistaakseni noin 100 kpl), niittejä, nitoja, energiansäästölamppu, ripustinsarja (Ikeasta 3e)

Mukit voivat olla valkoisia tai läpikuultavia tai oikeastaan minkä värisiä tahansa. Kaikkein parhaiten onnistut, jos mukien sivut ovat mahdollisimman tasaiset.

Itse tein puolipallon muotoisen, sillä kärsivällisyyteni ei riittänyt kokonaisen pallon tekemiseen. Aloitin alhaalta ja etenin ylöspäin. Voit myös tehdä seitsemän mukin 'klustereita' ja sitten liittää niitä toisiinsa kiinni. Kaikkein ylimmän mukin kohdalle jätin aukon ja laitoin yhden mukin eri päin. Tämän mukin pohjaan tein reiän, josta ujutin johdon läpi.

Nautinnollisia askarteluhetkiä!

<3: Hanna