Maalailin

Toin viikko sitten Lahdesta mukanani muutamat maalauspohjat, mutta eivätpä ne kauaa säilyneet valkoisina. Toisen huomasin olevan käyrä, joten en tiedä mitä sille voi tehdä. Toisaalta, eipähän tarvinnut paljoa miettiä, mitä siihen maalaa. Ja tuopahan ainakin toistaiseksi väriä olohuoneeseen :)

söpö vanha nappi nenäkoruna

akryylimaalia, puuvärejä, liitua, permanenttitussia...

itseasiassa käytin taulua palettina, enkä vaivautunut peittelemään jälkiäni

Toiseen taulupohjaan aioin kirjoittaa erään raamatunkohdan kohoväreillä niin, että olisin seuraavana päivänä maalannut päälle ja se olisi näkynyt sieltä alta. Se meni kuitenkin pipariksi, kärsivällisyyteni ei riittänyt ja sotkin sen. Taulusta tulikin sitten todella erilainen kuin mitä olin ajatellut. Yleensäkään en ole kovin hyvä suunnittelemaan mitään, maalaan vaan ja katson mitä tulee. Näin tapahtui näiden kahden taulun kohdalla. Ehkä mun pitäis joskus oppia myös sitä suunnittelua :)

 

 

Arvaatko raamatunkohdan?

Ehkä arvasitkin jo, tämä kohta löytyy valitusvirsistä.

Sana 'koskaan' on maalattu hopealla, joten se ei ihan joka kuvakulmasta näy. Se näkyy toisinaan tummana ja toisinaan hohtavana, riippuen valosta :)

Merkkasin avaimet

Kynsilakkaa avaimiin, niin eipä enää mene sekasin! :)

Ostin uuden lelun

Oon jo hetken himoinnut Dymoa ja Lahden Kärkkäiseltä löysin sellaisen edullisemmin kuin missään olen tähän asti nähnyt. Tää on ihan mainio! :)

Leikkimisen lisäksi olen tehnyt jotain järkevääkin; muun muassa maustepurkit ovat saaneet nimilaput.

Perunaleimailin

Perunaleimat ovat ihan parhaita! Halkaise peruna (pyri saamaan pinta mahd. suoraksi) ja veistä tms. apuna käyttäen kaiverra perunasta leimasin. Täytyy vain muistaa tehdä esim. tekstit peilikuvana! ;) Ja sitten vaan leimailemaan! Monenlaiset maalit sopivat perunaleimailuun, mm. akryylimaalit ja kangasvärit.

joulukortti

lahjapaperia

lahjapaperia

joulukortti

paketti

Maalasinpa kansiin

Lempimuistikirjani on kulkenut puoli vuotta matkassani uskollisesti vaikka missä, mutta nyt sen kannet lähtivät irti.

Taas, kun olisi pitänyt oikeasti opiskella, alkoi hirveästi tehdä mieli maalata. Opiskelut nurkkaan ja maalit esille! :) Kyllä elämässä pitää ehtiä tekemään asioita, joista nauttii. Ei niin, etten koskaan nauttisi opiskelusta (ehheh... en ihan oo opiskelijatyyppi), mutta pitää olla aikaa vaan olla, luoda, nauttia ja tehdä asioita, joita kukaan ei vaadi tekemään. Niinkuin vaikka maalata, askarrella, neuloa ja leipoa :) Ja sitten jaksaa taas opiskella, tehdä töitä ja täyttää vaatimuksia.

Niinpä eilen maalasin muistikirjan takakannen ja tänään etukannen. Ensimmäisestä työstä tuli vaahtoava meri, "Vaikka on myrsky".

Toisesta työstä tuli jotain hieman abstraktimpaa, enkä ole vielä ihan päättänyt, ovatko nämä kaksi yhdessä yksi teos vai ovatko ne erillisiä töitä.

Kumpikin on kooltaan 21x14,5 cm ja maalattu lähinnä akryylimaaleilla. Maalauspohja on tosiaan kovakantisen vihon pahvikansi.

PS. Ehkä ne ovatkin kaksi erillistä työtä :) Yllä olevien kuvien ottamisen jälkeen tein vielä pienet muutokset kumpaankin, nimittäin signeeraukset.

Neuloin pari pipoa

En muista, milloin olisin viimeksi neulonut tai virkannut pipon. En edes ole aivan varma, olenko ikinä neulonut yhtäkään pipoa. Muistan kyllä monta epäonnistunutta yritystä, joista suurin osa epäonnistui koska inhoan valmiiden ohjeiden noudattamista, ne joskus vievät osan oivaltamisen ilosta. 

Nyt kun päätin kokeilla pipon tekemistä, innostuinkin sitten vähän enemmän. Ensimmäinen pipoyritys epäonnistui lähes täysin, toisesta tuli ihan ok (keltainen tupsupipo) ja kolmanteen (sinivalkoiseen) olenkin ihan tyytyväinen.

Koska kyse oli harjoittelusta, ajattelin päästä helpommalla neulomalla pieniä pipoja, joten täytyy toivoa, että sinivalkoinen pipo vielä mahtuisi vauhdikkaan kummipojan päähän!

Sain vihdoin valmiiksi!

Viikon päästä tulee vuosi siitä, kun aloitin tämän blogin. Silloin kirjoitin siitä, kuinka eräs vuonna 2008 aloittamani kaulahuivi kuvaa osuvasti taipumustani innostua vaikka mistä ja aloittaa kaikenlaisia projekteja, jotka kuitenkin usein jäävät kesken.

Kaulahuivi on vihdoin valmis! Kun aloitin syksyllä tekemään sitä, siitä oli tulossa joululahja poikaystävälleni, josta seuraavana keväänä tuli kihlattuni. Nyt saan vihdoin antaa sen aviomiehelleni <3

Kaulahuivista tuli lopulta projekti, jossa pääsin hieman kokeilemaan erilaisia tekniikoita. Neulominen ei todellakaan ole vahvuuksiani, enkä ole saanut yhtä kattavaa käsityönopetusta kuin suurin osa suomalaislapsista.

Nyt, viiden vuoden jälkeen, huivi pääsee vihdoin käsityökopasta maailmalle! :)

Löysin hauskan tekniikan

Aloin tänään tekemään pientä koria tekniikalla, jota en aiemmin ollut kokeillut. Tosi helppoa ja yllättävän nopeaa! Katsotaan, miltä lopputulos näyttää... ;)

Korin pohja

Aloitin niillä materiaaleilla, mitä sattui kotona olemaan, joten teen tämän korin ohuesta juuttiköydestä ja lankoina käytän muutamia erilaisia ompelulankaa paksumpia lankoja. Ajattelin vaihtaa lankojen värejä. Tähän mennessä olen käyttänyt valkoista, beigeä ja vaaleaa vihreää, mutta tulossa on myös mustia ja tummanvihreitä kerroksia.

Ohjeita ja inspiraatiota löytyy täältä, tosin englanniksi.

Tein tossut

Törmäsin Pinterestissä hauskaan ideaan vauvan tossuista ja päätin kokeilla sitä.

Yhdet sain valmiiksi ja ne lähtivätkin postissa kohti Lahtea. Toivottavasti ovat sopivat! :) Toiset jäivät vielä hieman kesken, mutta pikkuinen, jolle ne ovat ei ihan vielä olekaan tullut tähän maailmaan, joten ne ehtivät varmaankin valmistua juuri sopivasti :) Kaavat ja ohjeet löydät täältä.

Laputin

Tein joskus aikoja sitten miehelleni kaulaliinan, mutta en muistanutkaan, että laitoin siihen myös lapun.. ;)